Digiturvakompassi-podcast

Vieraana Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Sauli Pahlman

Episode Summary

Mitä Kyberturvallisuuskeskus tekee? Miten kyberturvallisuus näkyy turvallisuutilanteen muutoksissa? Onko havaintoja informaatiovaikuttamisesta? Podcast-vieraana Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Sauli Pahlman.

Episode Transcription


 

Merkkien selitykset:


 

[?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]

[??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]

[tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

[äänite alkaa]


 


 


 

Haastattelija 1 [00:00:03]: Hei, olen Niko Mäkelä. Toimin valtiovarainministeriössä erityisasiantuntijana.


 

Haastattelija 2 [00:00:08]: Ja minä olen Kimmo Rousku. Toimin digi- ja väestötietovirastossa eli DVV:ssa vahtipääsihteerinä. Nikon kanssa me molemmat tahdomme edistää julkisen hallinnon digiturvallisuutta ja sitä kautta luottamusta yhteiskunnassa ja Suomen kilpailukykyä.


 

Haastattelija 1 [00:00:24]: Tässä Digiturvakompassi-sarjassa tapaamme julkisessa hallinnossa vaikuttavia henkilöitä. Mitä on digiturvallisuus digimaailmassa? Mihin suuntaan digiturvaa pitäisi kehittää? Tässä pari kysymystä yhdessä pohdittaviksi.


 

Haastattelija 2 [00:00:38]: Ja siis mikä ihmeen digiturva? Digitaalisen turvallisuuden avulla huolehditaan riskien hallinnasta sekä toiminnan jatkuvuudesta, tietoturvasta ja tietosuojasta sekä edistetään kyberturvallisuutta. Digiturva huolehtii meidän kaikkien digipalvelujen toimivuudesta ja isona kokonaisuutena myös koko Suomen kyvystä selvitä erilaisista digimaailman häiriöistä ja hyökkäyksistä.


 

Haastattelija 1 [00:01:04]: Vieraanamme on kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Sauli Pahlman, liikenne- ja viestintävirasto Traficomista. Hyvää päivää Sauli ja tervetuloa podcastiimme.


 

Puhuja 1 [00:01:16]: Päivää ja kiitoksia kutsusta tärkeiden asioiden äärelle.


 

Haastattelija 1 [00:01:33]: Kyllä vaan. No Sauli, olet kyberturvallisuuskeskuksen johtaja. Mitä kummaa kyberturvallisuuskeskus tekee?


 

Puhuja 1 [00:01:43]: No kyberturvallisuuskeskus tekee tänä päivänä aika moniakin asioita. Tietysti se, minkä kautta me ehkä useimmille näyttäydymme, on erilainen tiedottaminen ja tiedon jakaminen. Mehän julkaisemme tietoa sosiaalisen median kanavissa, verkkosivuillamme ja monissa erilaisissa, kohdennetuissa jakeluissa. Osaa näistä jakeluista kutsutaan tilannekuvajakeluksi eli erilaisille eri asemassa oleville päätöksentekijöille ja asiantuntijoille pyrimme tuottamaan ajankohtaista, neutraalia ja analysoitua tietoa heidän päätöksentekonsa tueksi. Tämä on se, minkä kautta me useimmiten näymme, mutta sen lisäksi Traficom ja kyberturvallisuuskeskus toimivat määrättynä turvallisuusviranomaisena. Me vastaamme auditointi- ja arviointivelvoitteista, jotka liittyvät nimenomaan kansainvälisiin tietoturvavelvoitteisiin ja sopimuksiin. Toimimme EU:n kyberkompetenssikeskusten verkoston kansallisena koordinointikeskuksena. Me olemme Suomen PRS-viranomainen. PRS tulee sanoista Public Regulated Service, liittyy Galileo-paikannusjärjestelmän viranomaispalveluihin. Me olemme teleoperaattoreille valvova ja ohjaava sääntelyviranomainen muun muassa. Tämä lista on aika pitkä, mutta useimmiten ulospäin näkyvät se tieto ja ne tiedotteet, mitä meiltä sitten ajankohtaisista kyberuhista ja kybertilanteesta ja tietysti myös, kuten nykyaikana puhutaan tarpeesta varautua, mitä pitäisi kohdentaa, niin nämä ovat ne, minkä kautta me näymme.  Toimintakenttänä on vaatimattomasti suunnilleen koko Suomi. Se on varsin haastava yhtälö yrittää kyberturvallisuusasioissa koko Suomea jollain tavalla pystyä palvelemaan.


 

Haastattelija 2 [00:04:03]: Tiedän, että tässä ei ollut edes kaikki, mitä kaikkea te teette. Mitkä ovat sinun näkökulmastasi niitä keskeisimpiä tehtäviä, mitä te hoidatte? Ajatellen nyt vaikka tätä globaalia tilannetta.


 

Puhuja 1 [00:04:18]: Oikein tämän akuutin, muuttuneen tilanteen kannalta, niin kyllä se on se neutraalin, oikean tilannekuvatiedon jakaminen eli oikean tasoista tietoa, oikean tasoisille vastaanottajille. Se on se, minkä kautta tekeminen ja tieto, mitä meille kertyy, skaalautuu yhteiskuntaan eli me pyrimme tuottamaan sellaista tietoa, jonka perusteella vastaanottajat voivat tehdä päätöksiä. Toki pyrimme edesauttamaan myös sitä varsinaista päätöksentekoa. Pidämme yllä keskustelua esimerkiksi siitä, miten kyberturvallisuutta Suomessa pitäisi rahoittaa ja rahoitetaanhan sitä riittävästi siihen kulloiseenkin uhkatilanteeseen nähden. Näin näkisin, että se keskeisin rooli on kuitenkin se, että me olemme se tiedon, yhdistetyn tilannekuvan koostaja eli keräämme eritasoisista kanavista tietoa, jalostamme sitä kuvaukseksi siitä nykyhetkestä, mikä on se vallitsevan kyberturvallisuuden tila ja pyrimme myös neuvomaan näitä tiedonvastaanottajia, mitä kukin voi sille asialle tehdä. Tämä tieto on se toteemipaalu, jonka ympärille meillä monet toiminnot rakentuvat. On helppo tehdä sitten riskeihin perustuvaa sääntelyä siltä osin, kun me esimerkiksi teleoperaattoreiden suuntaan olemme määräyksiä antava viranomainen, kun on hyvä, perusteltu tieto siitä, miltä uhilta pitää varautua ja toki pitää ymmärtää, mihin teknologia on menossa. Nämä ovat vuoropuhelevia asioita, mutta lopulta valtaosa näistä meidän tekemisistämme jollain tavalla linkittyy sisäisestikin siihen tilannekuvatietoon, jolla sitten kaikki meidän asiantuntijat ja johto voivat sillä tiedolla johtaa itse itseäänkin ja ohjata omaa tekemistään, vaikka se ei juuri tähän tilannekuvan ylläpitämiseen liittyisi. Tai itse asiassa hyvin pienellä osalla se liittyy. Valtaosa henkilöstöstä tekee ihan muita asioita. Tämä on tärkeä tukipilari siinä, että me saamme koko porukan tekemään niitä oikeita asioita.


 

Haastattelija 1 [00:06:59]: Nyt jos lähdetään kapenemaan sieltä Traficomin tasolta kyberturvallisuuskeskukseen ja sieltä sitten johtaja Sauliin, niin mikä sinulla on johtajan tehtävässä, nimenomaan kyberturvallisuuskeskuksen johtajan tehtävässä, osoittautunut tärkeimmäksi asiaksi?


 

Puhuja 1 [00:07:16]: Kyllähän johtajan tehtävä on oikeastaan ensisijaisesti huolehtia siitä organisaatiosta. Siitä, että sillä koneella, mikä meillä näitä asioita tekee, on riittävät toimintaedellytykset. Ja jos toimntaedellytykset ovat jostain syystä puutteelliset, niin sitten tehtävä on käydä vuoropuhelua eri kanavissa, valtionhallinnossa siitä, miten niitä toimintaedellytyksiä voidaan parantaa. Ja ne on muut kerrokset, asiantuntijat, jotka sen työn tekee, mutta meikäläisen tontilla on pyrkiä varmistamaan, että meillä on kaikkina hetkinä edellytykset siihen, että niille asioille, mitä meidän pitää tehdä ja mitä odotetaan, niin on roolit, vastuut ja resurssit olemassa. Tää on aika keskeinen osa sitä. Ja nimenomaan varmistaa se, että tietoa esimerkiksi kulkee. Kuten sanoin, niin aika iso osa meidän tekemisestä jollain tavalla ankkuroituu siihen ymmärrykseen kyberturvallisuustilanteesta. Siitä, mistä on tultu, missä ollaan nyt ja tietysti arvioon siitä, mihin ollaan menossa. Tämän tiedon kulkeminen organisaation sisällä ja sen ulkopuolelle. Ne ovat ne keskeisimmät asiat, minkä perään näen, että minun pitää katsoa.


 

Haastattelija 1 [00:08:53]: Mikä sinun mielestäsi työssäsi on mielenkiintoisinta?


 

Puhuja 1 [00:08:59]: Vuosi sitten vastaus olisi voinut olla toinen, kun nyt, mutta se on tämän muutoksen hallinta. Mehän olemme tilanteessa, jossa 10-15, kaksikymmentäkin vuotta, niin joka kybervuosi on ollut, ainakin globaalisti, aina edellistä vähän ikävämpi kyberhäiriöiden näkökulmasta. Meidän olemassa olevat, meille KTK:lle annetut tehtävät ovat kasvaneet luonteeltaan. Se, mitä laissa meidän tehtävänä olevan sanamuodon ympäriltä meiltä odotettiin 10 tai 15 vuotta sitten, on nykyisin eri tasolla. Lisäksi, koska kyberturvallisuus on ilmiönä kasvanut, se näkyy enemmän lehdissä ja se näkyy enemmän päätöksentekijöiden pöydällä. Se tarkoittaa sitä, että myös hallintokoneistot, EU ja Suomessa poliittinen päätöksentekojärjestelmä huomioivat sen paremmin. Tulee erilaisia tehtäviä, erilaisia tarpeita ja nämä kaikki pitää aina saada eri hallinnon alojen koneistoon Suomessa, joka kyberturvallisuuden ympärillä tekee töitä. Kyberturvallisuuskeskus ei ole yksin ollenkaan siinä pelissä, vaan muun muassa DVV, VM ja monet muut viranomaiset, puhumattakaan yksityisestä sektorista. Se, mikä siitä tekee mielenkiintoista ja haastavaa on tietysti se tunne siitä, että jatkuvasti kaatuu uutta tavaraa, mikä pitää saada töihin tekemään jotain hyödyllistä yhteiskuntaan. Tämän organisoiminen maailmassa, jossa sekä nykyisten tehtävien odotustaso kasvaa että uusia viranomaistehtäviä syntyy, niin se on aikamoinen muutosprosessi, joka on paitsi mielenkiintoinen myös haastava. Tämä on varmaan sellainen asia, jonka moni kyberturvallisuuskeskuksen työntekijäkin kyllä jakaa.


 

Haastattelija 2 [00:11:23]: Tuossa jo vähän sivuttiin tätä muutostilannetta. Nyt kun nostan tällaiset termit esille, kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan, hybridi, kyberinformaatiovaikuttaminen ja kyberhyökkäykset, kesän jälkeen entistä pahempi energian saatavuusongelmat, kasvanut inflaatio, niin nämähän kaikki heijastuvat sekä fyysiseen maailmaan mutta myös digitaaliseen kybermaailmaan. Millaisena haasteena tämä teille kyberturvallisuuskeskuksena näkyy, kun kaikki vanhat haasteet ovat pysyneet ja koko ajan tulee uusia lisää?


 

Puhuja 1 [00:12:02]: Näkyyhän se, tottakai. Se voi olla kyberturvallisuuden erityispiirre, mutta näen, että oikeastaan koko 2000-luvun kyberturvallisuus on kasvanut sillä tavalla, että uusia ongelmia rakentuu vanhojen ongelmien päälle. Vanhat ongelmat eivät katoa sieltä alta, mutta ne uudet nimenomaan kasvattavat sen pinon korkeutta. Nämä ovat sitten uusia, eritasoisia asioita siinä pinossa. Inflaatio ja energia-asiat, niin toki niissä on se hyvä puoli, että ne ovat monille sama - jos siitä nyt jotain hyvää haluaa löytää - eli se on Suomessa ongelma ja voi olla EU-tasonkin ongelma. Toki vähän vaihtelevalla intensiteetillä eri maissa. Mutta näitä kaikille yhteisiä ongelmia, niissä auttaa usein se, että niitä emme ole yksin ratkomassa. Ja sitten kun tulee puhtaasti kyberturvallisuuskenttään heijastuvia asioita, kuten Venäjän hyökkäys ja siitä mahdollisesti voi ajatella aiheutuneen kyberaktiviteetti Ukrainassa. Sitä on ainakin nähty, sitä on niin paljon tutkittu. Suomen osalta on vaikeampi sanoa, onko sillä ollut merkittävää vaikutusta. Samoin informaatiovaikuttaminen aina lisääntyy tällaisissa yhteiskunnan muutos- tai murroskohdissa. Korona oli yksi ja harmillisesti tuli seuraava sitten heti perään. Joka tapauksessa me jaamme nämä tietyllä tavalla sellaisiin ongelmiin, mitkä ovat yhteisiä. Ne ovat meille kaikille samat ja yritämme oppia niistä tavoista, miten niitä muualla ratkaistaan. Sitten taas näitä kyberturvallisuudenkenttään oleellisemmin, suoraan osuvia asioita, ne ovat niitä, mihin meidän pitää keksiä koko ajan uusia pyöriä. Se tietysti välillä haastaa kekseliäisyyttä. Luonnollisesti joku energiaongelma, jos sitä näin nyt sanoisi, niin kyllähän jokainen digitaalinen palvelu tuppaa olemaan sähköistä riippuvainen. Ei asia ole ensimmäistä kertaa pöydällä, että miten mahdolliset sähköongelmat esimerkiksi vaikuttaisi Suomen verkkojen toimivuuteen, tietoturvapalveluiden toimivuuteen tai ICT-palveluihin, että toki niistä pitää pyrkiä analysoimaan se meidän tontille tuleva vaikutus. Ehkä informaatiovaikuttamisesta voi sanoa vielä sen verran, että sekin on itse asiassa meidän kaikkien asia. Suomessahan sen ympärille on pitkälti rakennuttu sillä tavalla, että jokainen hallinnon ala vastaa siitä hallinnon alansa tehtäviä koskevan oikean tiedon antamisesta, mutta myös väärän tiedon korjaamisesta. Kyberturvallisuuskentällä me emme itse asiassa ole puhtaasti disinformaatiokampanjointia vielä juurikaan nähneet. Ehkä pitää koputtaa puuta, että missä kohdassa se tulee vastaan. Tyypillisesti informaatiovaikuttaminen, disinformaatio, on kohdistunut yhteiskunnan muille osa-alueille. Ei vielä kyberiin, mutta kyllä sekin päivä nähdään. Ja siihen on onneksi varauduttu.


 

Haastattelija 2 [00:16:04]: Pystytkö yhtään avaamaan, että miten siihen on varauduttu? Ei varmaan yksityiskohtia voi kertoa, mutta se on tietysti onnekas tilanne, että nyt vielä ei ole tällaista informaatiovaikuttamista ja disinformaatiota näkynyt. Mitä sitten, kun alkaa näkyä?


 

Haastattelija 1 [00:16:21]: Tukijalkana siinä on aina se, että Suomessa vertailussa varsin hyvin viranomaisten antamaan tietoon luotetaan. Mekin tietysti osaltamme pyrimme ylläpitämään sitä luottamusta siinä kohdassa, kun me sanomme jostain asiasta jotain. Ei, ei ollenkaan, jos kyse on kompleksisemmasta kokonaisuudesta, niin emme me välttämättä olla ollenkaan ensimmäisenä kommentoimassa sitä, vaan siinä kohdassa, kun meiltä kommentoidaan, niin siinä on jo useampaa faktan tarkastastusta ja analyysiä taustalla, jotta meiltä saa aina sen oikean tiedon, vaikka se ei välttämättä jokaisessa asiassa ole aina se ensimmäisen sekunnin tieto. Osa sitä varautumista on se, että ylläpidetään luottamusta siihen, että viranomaisten sanaan voi luottaa. Toinen on se, että rakennetaan taustalla sellaisia verkostoja, että voimme tulla mahdollisesti yhteisillä viesteillä ulos. Ihmiset tutkimustenkin mukaan tyypillisesti luottavat vielä paremmin siihen, että vaikkapa toimijat, joilla voi olla hieman eri insentiivit lähestyä sitä asiaa, sanovat silti saman viestin, jonka takana he seisovat, jolloin viesti on uskottavampi. Tällaisia verkostoja siihen viestin nopeaan ulostuloon meillä on oltava siltä varalta, että jonain päivänä nähdään vaikka disinformaatiokampanja, joka nyt tuleekin ihan suoraan kyberin tontille. Joku väittää, että on tapahtunut kyberhyökkäys tai tietovarkaus, joka koskisi melkein jokaista kansalaista. Siihen on erittäin tärkeää päästä antamaan oikeaa tietoa tai lopputuloksena vaikutus voi olla suurempi, kuin mitä väitetyllä, mutta tapahtumattomalla, hyökkäyksellä olisi itse asiassa yksinään ollut vaikutusta. Se informaation voima on niin kova ja sen takia nämäkin ovat sellaisia asioita, joiden täytyy olla meidän pöydällä olla, jotta viesti saadaan tarvittaessa vaikka 112-sovelluksen kautta ihmisten kännyköihin asti, jos oikein tiukka tilanne tulee.


 

Haastattelija 2 [00:18:50]: Digimaailmasta on tullut entistä vaarallisempi paikka. Meitä vastaan hyökätään koko ajan näitten entisten tapojen ohella uusilla kehittyneemmillä keinoilla. Millaisten hyökkäysten kohteeksi yksityishenkilö Sauli on joutunut digimaailmassa? Onko ollut ihan perinteisiä huijauksia vai onko jotain mielenkiintoisempaa?


 

Puhuja 1 [00:19:15]: En varmaan kenestäkään siinä eroa, että roskapostia löytyy roskapostikansiosta aina, kun sinne vilkaisee ja välillä löytyy sieltä henkilökohtasen meiliboksin pääkansion puoleltakin. Silloin, kun huijauspuheluita, erilaisia helpdesk-puheluita enemmän nähtiin, niin minunkin puhelimeni soi. Se oli itse asiassa välillä mukavakin tilanne, koska meillä virasto ryhtyi yhdessä teleoperaattoreiden kanssa yhteistyössä toimiin, joilla niitä saatiin suodatettua. Jossain kohdassa huomasin, että kas, minun puhelimeni ei enää soikaan näiden asioiden tiimoilta. Voi olla, että yksityishenkilönä olen ehkä keskimääräistä hieman mielenkiintoisempi kohde. Jos sosiaalisessa mediassa tai missä tahansa muussa tuutissa tulee kaveripyyntöä tai vaikka tulisi live-elämässäkin, niin lähtökohtaisesti suhtaudun aika epäillen. Se ei voi olla ehkä vaikuttamatta, että tässä olen vuosikaudet katsellut maailmaa näiden erilaisten huijausten kautta, niin alkaa olla melkein se ongelma, että jokainen asia näyttää ensin huijaukselta, kunnes siihen sitten perehtyy paremmin.


 

Haastattelija 2 [00:20:50]: Tähän saa heti hyvän anekdootin, että kun on olemassa toteamus, että jokin on liian hyvää ollakseen totta, niin se koskee myös ihmisiä. Jos joku kaverisuhde tai muu yhteydenotto on liian hyvää ollakseen totta, niin kannattaa miettiä samalla tavalla, mitä siellä taustalla on, eikä nyt mennä edes näihin rakkaus- ja romanssihuijauksiin. Nyt kun toimit tuolla hyvin aktiivisesti, käytät digipalveluita ja -laitteita, niin mitkä olisivat meidän kuulijoillemme ne kolme vinkkiä digiturvalliseen toimintaan verkossa ja palveluissa?


 

Puhuja 1 [00:21:23]: Se riippuu siitä, minkälainen kuulija sattuu linjoille. Sellainen kaikkia koskeva yleisvastaus melkein, tässä on nyt tietoturva- ja kyberturva-asiat maailmassa ja Suomessa pyörineet pitkään CERT-FI -toimintokin, joka on osa kyberturvallisuuskeskusta, täytti jo 20 vuotta tuossa jokunen vuosi sitten. Hyvä tilanne on siinä, että niitä erilaisia ohjeita ja tietoa, jota on saatavilla, niin siihen kannattaa perehtyä. Sillä pääsee hirveen pitkälle. Päivittää itsensä aika ajoin. Ei sen tarvitse olla, kuin vaikka kesä- ja joululomalla lukee vähän meidän sivustolta, meidän somekanavista tai syksyllä on digiturvaviikkoa tulossa. Kuten sanoin, kyberturvallisuus- ja tietoturvallisuusasioissa sitä disinformaatiota, ainakin tahallista disinformaatiota on aika vähän. Se tieto, mitä internetistä näihin asioihin liittyen löytää, ohjeet ja neuvot, on tyypillisesti aika luotettavaa. Tietysti jos verkkosivu haluaa välttämättä asentaa tietokoneeseen jonkun ohjelman, että pääsee ohjeita näyttämään, niin silloin kannattaa jättää klikkaamatta. Mutta tietoa on saatavilla. Sen käyttäminen ja hyödyntäminen on se tärkein asia. Toinen tärkeä asia, mikä pätee huolimatta siitä, että kuunteleeko kuulija yksityishenkilönä, organisaation edustajana vai kyberturvallisuudesta vastaavana henkilönä, niin kuulostaa ehkä pieneltä, mutta kyllä se vaan niin on, että tällainen haittaohjelmalta suojautuminen. Yksittäinen tekninen juttu, mutta meidänkin tuhansien tai kymmenien tuhansien tapauksien tapausmassasta katsoo asioita, niin haittaohjelma ja siitä alkunsa saava tai siihen liittyvä tietomurto, niin ne ovat ne, millä on ikävimmät vaikutukset. Paljon puhutaan palvelunestohyökkäyksistä ja tämän tyyppisistä. Onhan se ikävää, jos joku verkkosivusto tai kriittisempikin palvelu on hetken poissa käytöstä. Lopulta kuitenkin, vakavammat seuraukset, [?? 00:24:05] ja muut ovat tulleet tietomurtojen ja haittaohjelmatapausten seurauksena. Siihen, että näiltä sitten suojaudutaan, kukin tietysti omalla tavallaan. Jos nyt ajattelee omaa työasemaa, niin netistä löytyvät yksityiskäyttäjälle tarkoitetut vinkit antiviruksista ja yleisestä valppaudesta, ettei sieltä roskapostikansiosta nyt ihan jokaista liitettä avaa. Lista olisi pitkä, niin riittää yksityishenkilölle. Organisaatiolla on tietysti omansa haittaohjelmilta suojautumiseen. Tietysti ennen pitkää väistämättä pienemmässäkin organisaatiossa tulee tilanne, että joku haittaohjelmatartunta siellä on, niin on tärkeää olla käyttövaltuushallinnat, monitoroinnit ja tämän tyyppiset asiat siinä kunnossa, että ne vaikutukset, mikäli nyt olisi joku ikävä tapaus, niin vaikutukset saadaan rajattua. Lopulta keskeisintä on tietyllä tavalla tuntea kyberturvallisuusvastuuta. Se koskee siihen, kun käyttää ihan tavan käyttäjänä sähköisiä palveluita. Toisaalta se koskee organisaatioita sitä kautta, että jokainen tunnistaa sen roolinsa ja jos sattuu olemaan organisaation päätöksentekijä, niin tunnistaa sen, että jos ei halua itse vastata kyberturvallisuudesta, niin siellä on hyvä olla joku henkilö tai henkilöitä, sitä resursointia, jotka vastaa.


 

Haastattelija 1 [00:25:44]: Tuohon listaan on vaikea lisätä, paitsi ohjelmistojen ajantasaisena pitäminen, niin se on varmaan sekä yksityishenkilölle että siellä organisaatiossa tärkeää.


 

Haastattelija 2 [00:25:57]: Itse asiassa eilen aamulla televisio ilmoitti, että nyt on tullut uusi ohjelmistoversio. Ei tule kovin usein, olisiko ollut kahden vuoden tauon jälkeen. Nämä ovat varmaan nämä laitteiden ja ohjelmien ajan tasalla pitämiset. Ne kun lisätään, niin tässä on aika hyvä setti aloittaa.


 

Haastattelija 2 [00:26:14]: No niin. Tässä oli meidän tämänkertainen podcast. Kiitos kyberturvallisuuskeskuksen Sauli Pahlman. Meillä oli harvinaisen mielenkiintoinen ja laaja-alainen kokonaisuus tälläkin kertaa. Niinkuin aina. Kiitos.


 

Puhuja 1 [00:26:31]: Kiitoksia.


 

Haastattelija 1 [00:26:31]: Kiitos Sauli.


 


 

[äänite päättyy]