Miten toimia digiturvallisesti verkossa? Kuuntele valtiovarainministeriön tietojohtaja Vesa Lipposen vinkit.
[?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
[??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
[tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[äänite alkaa]
Puhuja 1 [00:00:02]: Hei. Olen Tuija Kuusisto. Toimin valtiovarainministeriössä tietohallintoneuvoksena.
Puhuja 2 [00:00:08]: Ja minä olen vastaavasti Kimmo Rousku. Toimin Digi- ja väestötietovirastossa eli DVV:ssä vahtipääsihteerinä. Tuijan kanssa me molemmat tahdomme edistää julkisen hallinnon digiturvallisuutta ja sitä kautta luottamusta yhteiskunnassa ja Suomen kilpailukykyä.
Puhuja 1 [00:00:25]: Tässä Digiturva Kompassi- sarjassa tapaamme julkisessa hallinnossa vaikuttavia henkilöitä. Mitä on turvallisuus digimaailmassa? Mihin suuntaan digiturvaa pitäisi kehittää? Tässä joitakin kysymyksiä yhdessä pohdittavaksi.
Puhuja 2 [00:00:42]: Ai että, mikä ihmeen digiturva? Digitaalisen turvallisuuden avulla huolehditaan riskienhallinnasta sekä toiminnan jatkuvuudesta, tietoturvasta, tietosuojasta sekä edistetään kyberturvallisuutta. Digiturva huolehtii meidän kaikkien tarvitsemien digipalveluiden turvallisuudesta ja isona kokonaisuutta myös koko Suomen kyvystä selvitä erilaisista digimaailman häiriöistä ja hyökkäyksistä.
Puhuja 1 [00:01:09]: Tänään Digiturva Kompassi podcast sarjassa vieraanamme on tietojohtaja Vesa Lipponen valtiovarainministeriöstä. Hyvää iltapäivää Vesa. Ja sydämellisesti tervetuloa tähän minun ja Kimmon podcastiin.
Puhuja 3 [00:01:23]: Kiitos Tuija ja Kimmo. Ja mukavaa olla mukana.
Puhuja 1 [00:01:43]: Vesa. Olet sangen tuore tietojohtaja täältä samasta ministeriöstä kuin minä eli valtiovarainministeriöstä. Mitä Vesa työpöydälläsi on tällä hetkellä? Ja mikä työssäsi on sitten mielenkiintoisinta?
Puhuja 3 [00:01:57]: Tällä hetkellä työpöydällä on vaikka mitä. Mutta ehkä keskeisimpänä on tää varautuminen hybridityöskentelyyn palautumiseen. Aletaan pikku hiljaa palailemaan työpaikoille. Ja toisaalta sitten etätyöt jää. Siinä ehkä sellainen isoin asia mikä on. Ja sit on sen lisäks tietysti eri näköisiä hankkeita, jotka liittyy joko tiedonhallintaan tai sitten jotenkin liippaa sitä läheltä. Ja sitten tähän aikaan vuodesta on esimiehellä näitä vuosisuunnitteluja ja kehityskeskusteluja käytävänään eli vois sanoa, että on niin kun asian ytimessä tällä hetkellä. Ja sit muuten työpöydällä on näppis ja hiiri ja kahvi. Ja toivoisin et ois vähän enemmänkin kun on mut siinäpä ne oikeestaan on. Ja mikä sitten työssä on niin kun mielenkiintoisinta niin tietysti melkeen kaikki. Asiat on isoja ja pieniä. Mutta siitä huolimatta ne voi olla mielenkiintoisempia ne pienet asiat kun isot välillä. Ja se riippuu siitä vaikeustasosta. Mitä vaikeempia asioita on ratkottavana niin sitä mielenkiintoisempia ne on. Mun mieli toimii vähän sillä tavalla.
Puhuja 2 [00:03:18]: Kolmessa vuodessa on tapahtunut digitalisaation tuomissa mahdollisuuksissa valtavasti. Mutta myös uhkatilanne on muuttunut merkittävästi, ottaen huomioon tietysti tää kulunut korona-aika. Aloitetaan tästä tilanteen muutoksesta. Millaisen yhteenvedon tekisit viimeisestä kolmesta vuodesta digitalisaation tarjoomien mahdollisuuksien osalta?
Puhuja 3 [00:03:44]: Viimeinen kolme vuotta on tietysti aika tota pitkä aika. Siinä nyt on kuitenkin viimeisen kahden vuoden aikana sit tapahtunut kaikkein eniten. Ja se tapahtuu tähän mainitsemaasi korona-aikaan. Tavallaan välineitä ja keinoja on ollut käytössä jo, mut niitä ei sit oo otettu laajasti käyttöön ennen kuin sit pakon edessä. Toisaalta sitten ehkä pakon edessä otettu laajemmin käyttöön kuin ois hetki sitten kuvitellut mahdollista. Se on selkeästi tuonut näit mahdollisuuksia. Meil jokaisel alkaa olee kokemuksia siitä, et miten järjestetään kokonainen kehittämis- tai muut ideointipäivä et käytetään jotain miroa tai tabloita tai muita tällaisia virtuaalityökaluja. Aikaisemmin se on ollut tällaisen pienen porukan hifistelyä. Mun mielest sellainen valtavirtaistuminen on ehkä se isoin muutos. Toinen tällanen, mahdollisuudeks mäkin sitä kutsuisin, joka on täs viimeisen kolmen vuoden aikana tullut ja joka ehkä erityisesti korostuu viime vuosina on kriisitietoisuus. Meil on toisaalta ollut isoja tietoturvaan liittyviä asioita. Mut toisaalta sit tää pandemia ja ylipäänsä varautumiseen liittyvät asiat on herätelleet. Et mites näissä nyt toimitaan. Miten näihin pitäs varautuu? Mitä jos kaikki järjestelmät tai sähköverkko ei toimikaan? Et tän tyyppiset asiat on samoin levinny laajemmalle ja niist on tultu tietoiseksi. Ihan puhtaasti tämmöinen tietosuoja ja siihen liittyvät asiat, tietoturva ja siihen liittyvät asiat, kansalaistasollakin on selkeesti mielestäni tullut yhä useamman tietoon. Ja niistä käydään keskustelua ja pyritään myös ratkoo asioita. Semmoiset on ehkä mun mielestä nää tämmöset äkkiseltään mahdollisuudet. Toki nämä uhkat ja mahdollisuudet on kolikon molempia puolia. Tollasii asioita ainakin.
Puhuja 2 [00:06:27]: No sitten tossa nostit esille tuon koronan tuoman mahdollisuuden. Yleensä aina joka vuoden vaihteessa äänestetään erilaisia dgitaalisaatiojohtajia ynnä muuta niin varmaan tuossa allekirjoitat mun kevennyksen siitä, että viime vuosien digiturvajohtaja on tai ei digiturvajohtaja vaan digitaalisaatiojohtaja on ollut ehdottomasti tietysti covid-19. Sehän on laittanut meitä muuttamaan näitä toimintatapoja. Mennään kevennyksestä tähän uhkapuoleen. Ootko sä itse miten törmännyt tän parin viime vuoden aikana, minkälaisiin huijauksiin? Kohdistuuks suhun vapaa-ajalla ja työtehtävissä minkälaisia huijauksia? Oletko näitä miten ite noteerannut?
Puhuja 3 [00:07:11]: Valitettavasti on kohdistunut huijausoperaatioita ja sitten tilanteita joissa on epäillyt että on tullut huijatuksi. Mut sit lopulta näin ei oo käynyt. Ihan henkilökohtaisella pohjalla erilaiset verkkokaupat on jonkun verran lisääntynyt. Siinä ehkä tullut tilanteita, et asia. Tai sanotaanko, et jos joku asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se yleensä on sitä. Mut joskus tilanne voi olla sitä, et on kyse ihan legitiimistä kaupasta. Mutta siitä huolimatta siihen suhtautuu hyvin epäilevästi. Sit taas työpuolella kyl jatkuvasti jotain aina tulee. Ja tämmöset perinteisemmät huijausviestit. Niitä on viimeisimpänä tossa tullut voitettua useampi miljoona erinäköisissä arvonnoissa ja tämän tyyppisii. Mut nää on ehkä itelläkin jääny helposti haaviin. Mut sit aina välillä tulee asioita joista täytyy oikeesti miettii, et mikäs tää nyt onkin. Meillä on VM:ssäkin käytössä tää Hoxhunt-peli, jossa aina välillä tulee tarkoituksella kalasteluviestejä. Kalasteluviestit on suuremmalla prosentilla jääny itellä jo, et on huomannut et tää on tällanen. Mut sit valitettavasti muutaman kerran on tullut myös sellaisia viestejä, et ne ei oo olleet kalasteluja. Ja sit niitä on tullut epäilytä sellaiseks. Ehkä vois sanoa, et kyl näitä jonkun verran tulee koko ajan molemmilla puolilla. Mutta ehkä oma herkkäuskoisuus on säädetty sen verran sille puolelle että pikemminkin tulee väärii hälytyksii kuin niitä, et menis läpi.
Puhuja 1 [00:09:40]: Joo täähän on ollut aika hyvä mun mielestä nää koulutukset liittyen erilaisiin huijaus- ja valeviesteihin. Itselläkin oli se missä tuli tällainen viesti, et hei sun puhelimes on jäänyt rekisteröimättä tänne meidän järjestelmään. Tuli muka tieto hallinnolta. Mä muistan ja mä luin sen joskus aika myöhään iltapäivällä ja sit aattelin et mä vastaan heti huomen aamulla tähän. Mut onneks siihen tuli se vuorokauden viive ja sit mä rupesin miettimään et miten ihmeessä ne ei muka tietäisi mun näitä puhelimen tunnistetietoja. Sehän oli huijausviesti. Et nää on kyl uskomattoman taitavasti tehty ja just alko miettii disinformaatiota ja kaikenlaisii valeuutisia. Sit toisaalta kun me viranomaiset pyritään siihen et viestintä on faktapohjaista, mut välttämättä mekään ei aina tunnisteta et kun on disinformaatiota ja saatetaan tahtomattamme viedä sitä eteenpäin. Nää huijausviestit on juur esimerkki tällaisesta vahingollisesta vaikuttamisesta. Tuleeko Vesa sulle mieleen jotain muita tällaisia missä näkyis meillä hallinnolla valtiovarainministeriössä tää disinformaatio erityisesti tai ylipäänsä tämmönen viranomaisten tahalliseen vahingoittamiseen pyrkivä viestintä tai muu tietojen tällanen rikollistyyppinen käyttö.
Puhuja 3 [00:11:07]: No kyllä tohonkin esimerkkejä on. Edelleen tähän nykytilanteeseen liittyen ja siihen et ollaan etätöissä niin tähän liittyy se, et työntekijä on uudella tavalla yksin ja haavoittuvainen. Et pitää yksin tehdä näitä päätöksiä, et onko tää nyt hyvä juttu. Legitiimi vai ei. Ja sit just toi kiire, väsymys. Toi on erittäin hyvä tapa, et jos on tosi viesti et nopeasti nyt vastaa niin ehkä sittenkin ottaa siihen vähän aikaa ja tulee mieleen toi muitakin seikkoja. Tai sitten kysyy jostain, koittaa varmistaa vähän että kuinka se menee. Mutta laajemmin toi disinformaatio ja vaikuttaminen on tosiaan ikävästi yhteiskunnassa nousussa. Ja menee vähän sekaisin viranomainen ja politiikka. Et kummasta puhutaan, et ajaako ministeriö tiettyä politiikkaa vai ollaanko siinä kuitenkin tavallaan, toteutetaan toki hallitusohjelmaa, mut oikeasti ollaan kuitenkin virastotoiminnassa, viraston ydintoiminnassa, varmistetaan sitä et toiminta perustuu faktoihin. Hyvään hallintotapaan. Se on ehkä se ero mikä tos näkyy. Meiläkin näkyy se. Meil on tehtävänä se, et välitetään faktoja ja asiapitoista viestintää. Kerrotaan toki näistä erinäisistä asioista. Mut sit saadaan siihen mahdollisesti haasteena, oikeestaan disinformaatio on varmaa sen yleisin muoto missä se näkyy on sosiaalisessa mediassa. Et periaatteessa mikä tahansa asiallinen viestintä liittyy se vaikka aluehallintouudistukseen tai jonkun asian rahoittamiseen tai budjettiin. Niin sinne voi tulla tällasta täysin epäasiallista tai niin kun sellaista henkilöön menevää kommentointia. Ja siihen suhtautumine ja hakeminen on vähän, et ollaan ko me täysin siihen varauduttu. Ohjeistusta on, mut aina on vähän huono asia. Sit myös se, et jos laajasti aletaan faktaa vastaan käymään fiktiolla että keksitään asioita niin se on yleensä se peli jota on melko vaikee voittaa. Silloin melkeen keinona on se, et yritetään siltä välttyy tai sit tarttua siihen juuri syyhyn, et kuka sielä nyt sit trollaa milläkin tavalla. Mut kyl VM:n hallinnon alla tällainen disinformaatio ja sitten niin kun muu on pääasiallisesti ollu melko vähäistä. Ei oo vielä ollut. Katsotaan, et täs on nyt muutamia asioita jotka liikkuu sillä puolella. Et aina toki jotain voi tulla. Mut pääsääntöisesti ei ole loopissa niin kuin jotkut muut hallinnon alat. Ja sama juttu maalittamisessa tai vahingoittamisideassa. Niissä ykskin tapaus on tietty liikaa. Ja semmosta ei sais koskaan kohdistua virkamiehiin, mut meil ei nyt tämän tyyppisiä ollu, ainakaan vakavampia tapauksia. Sikäli ollaan päästy vielä helpolla ja ollaan pidetty kirkkaasta ideaalista kiinni. Mennään tietopohjalla ja tieto edellä näihin meidän asioihin.
Puhuja 2 [00:15:20]: No meidän digi- ja kybertoimialalla kuten yleensä monella aika muulla tekniikan toimialalla on tällä hetkellä aivan valtava työvoimapula, ei pelkästään Suomessa, vaan voi sanoa että globaalisti. Me tarvittais koko ajan lisää nuoria innostumaan alasta. No nuorille on toteutettu erilaisia tapahtumia, kuten menestyksekäs Generation Z Hack- valkohattuhaaste. Siitä itseasiassa nyt helmikuussa alkoi season kakkonen. Mediassa onkin uutisoitu nuorten esimerkillisestä toiminnasta muun muassa haavoittuvuuksien raportoinnissa. Miten mielestäsi tätä ongelmaa pitäisi lähestyä ja ratkoa, että saataisiin lisää alalle nuoria opiskelemaan ja sitä kautta sitten töihin?
Puhuja 3 [00:16:06]: Hirveen hyvä kysymys, kun tietäs tohon.
Puhuja 2 [00:16:09]: Ja helppo.
Puhuja 3 [00:16:17]: Niin ja aukot tohon vastaukseen niin sen mukavampaa. Niin joo, tää IT-puolen työvoimapula, monella muulla alalla puhutaan työvoimapulasta, joillain se on realisoitunu tässä selvästi niin kun alkaa selvästi näkyä. Sehän koskee ihan julkista- ja yksityissektorii. Ratkaisuna on sit tämä et mentäis ostopuolelle. Mut sekään ei oikeen toimi. Niin siinä mielessä tietysti tämä tulevaisuutta ajatellen periaattees kaikki keinot on sallittuja ja ite suhtaudun erityisen positiivisesti tämmösiin missä haastetaan tai tehään [?? 00:16:51] kautta ja saadaan niin kun ihmisiä mukaan. Ja tiimiytymään ja tekemään sitä tulevaisuuden työtä. Ja sit ne toimii hyvinä herätteinä. Mut ei ne yksinään ongelmaa ratkaise. Mut ne tuo ehkä näkyvyyttä ja loppupeleissä tarvitaan sit kumminkin koulutusta. Semmosta valoisaa näkymää siihen, et millainen ala tämä on. Ja ehkä yks sellainen asia on demystifioiminen tai semmoinen, et IT-ala ei ole niin omanlaisensa genre joka sopii vaan tietyn tyyppisille ja mahdollisesti miespuolisille henkilöille. Et tän myytin purkaminen on alkanutkin hyvin. Meil on useita naisii, jotka on näkyvästi mukana tässä ja rikkomassa sitä puolta. Tai stereotyyppii. Sitten on myös mikä näkyy, et IT:kään ei ole pelkkää tekniikkaa eikä koodareita tai nörttejä. Vaan siinä tekniikka on kuitenkin se väline, jolla ratkaistaan ja tietyt keinot jota ylipäätään ongelmanratkaisussa käytetään on niin kun hyvin tärkeässä asemassa. Ihmissuhdetaidot on hyvin tärkeässä asemassa. Mulla on itellä yhteiskuntatieteellinen tutkinto ja se taas tarkoittaa, et mun on töissä pitänyt oppia paljon siitä teknisestä puolesta. Ja ehkä edelleenkin mun vahvuudet on kommunikoinnissa ja jossain niissä omissa asiayhteyksissä. Ja jossain sellasessa yhteensovittamisessa, kuin siinä varsinaises ite tekniikas. Et ehkä sen korostaminen, et erilaisille kyvykkyyksille ja ihmisille on kysyntää alalla. Ja se, et kun vielä hetki sitten puhuttiin IT-ihmisistä. Mullekin on monta kertaa sanottu, että mä oon tällanen IT-ihminen. Mä ihmettelen, et mitä sekin niin kun tarkoittaa. Tietyl taval ehkä tän valtavirtaistuminen ja kaikki joutuu käyttää aika syvällisesti verrattuna 10-20-vuoden takaiseen maailmaan, niin se toivottavasti tuo näkyvämmäksi sitä kuinka moninaisemmista asioista onkaan kyse. Ja sitten kuitenkin palaisin tohon, et ihan perus jutut. Oikein kunnon stereotyyppi missä öitä möitä tehdään töitä kokiksella ja pizzalla ja sitten niin kun ollaan vaan koneen ääressä ja koodataan vaan siellä jotain, niin se on aika yksipuolinen näkymä. Semmoisesta eroon, et loppujen lopuksi viimeistään ihmisen kasvaessa tulee erilaisia asioita ja kaikilla on kuitenkin tarpeensa. Silleen et työtä on hallittava määrä ja se on hyvin johdattua ja et on autonomiaa siin omassa asemassa. Miten pääsee hallitsemaan sitä työtä. Et tässäkin on keskeistä se, et se työympäristö ja ala on houkutteleva ja oikeesti sitä. Eikä tavallaan imago kiillotettu jonkunlaiseks vaan se oikeesti on hyvä työskentelyala. Niin se on varmaan se tärkein.
Puhuja 1 [00:20:49]: Joo mun mielestä hyvin olennaisii asioita just tämä, et kokee voivansa hallita sitä työympäristöä ja et se on aidosti kiinnostava. Ja tähän kun miettii, että me Suomessa ollaan pärjätty hyvin erilaisissa yhteiskunnan digitalisaatiota kuvaavissa kansainvälisissäkin vertailuissa ja voidaan ajatella, että sitä hallinan tunnetta luo se luottamus. Yksilön luottamus itseensä ja siihen ympäristöön ja siihen ympäristön toimintaan. Ja luottamushan on tossa yks keskeinen edellytys ylipäätän sille digimaailman hyödyntämiselle ja kehittämiselle. Miten tietojohtaja Vesa Lipponen, miten itse määrittelet luottamuksen? Ja miten me voitaisiin sitä kansakuntana ehkä paremmin ylläpitää sitä luottamusta?
Puhuja 3 [00:21:37]: Luottamus on ihmisen ja ihmisen tai ihmisen ja organisaation välinen suhde. Ja sanotaan, et sitä joko on tai sitä ei ole. Sitä ei voi menettää osittain vaan sen voi menettää joko kokonaan tai sitten se on kokonaan. Ehkä siinä pieniä aste-eroja on, mut et näkisin et tää luottamuksen ydin on sitä, et joku asia on ennustettava, turvallinen ja oikeudenmukainen. Ite oon nuorempana asuskellut Englannissa ja siellä tuli välillä vastaan tää, et Englanti ja Iso-Britannia ylipäätäänsä on hyvin länsimainen sivistysvaltio. Siitä huolimatta tuntu, et se luottamuksen taso, joka meillä esimerkiksi on viranomaisiin, pankkeihin, erinäköisiin muihin toimijoihin ja sitten ihan kanssakulkijaan sitten tossa kadulla. Niin aika eri tasolla liikutaan sit kuitenkin siinä. Meillä oletus on et vaikka sä osoittaisit mieltä jotain vastaan niin poliisi ei kohtele sua kaltoin. Ja sen tyyppisiä perus juttuja, mitkä otetaan vähän annettuina. Et musta Suomesta voidaan ihan hyvällä syyllä puhua tällaisena luottamushteiskuntana, joka hyvänäkin päivänä on aika paljon edellä. Et saattaa olla, et osa maista ei koskaan saavuta sitä tasoo mikä Suomessa on, eikä saavutkaan. Ees silloin kun meillä on se niin sanottu huono päivä. Et se niin syvään rakennettu tänne. Mut sitä ei pidä ottaa sillain, et se on meille annettu. Se on meidän ihan ilmiselvä voimavara. Tuli esimerkiks näkyviin, sinällään ei niin loistavalle koronavilkulle, kun verrataan sitä, et moniko Ranskassa latas sen ja mikä heidän asukasluku on. Sen latas joku pari miljoonaa ihmistä. Suomessa mentiin ohi niistä luvuista. Ja meillä on kuitenkin vaan tämä viis kuus miljoonaa ihmistä täällä. Ja ketä siitä on täysikäisiä. Eli tavallaan luotetaan siihen, että joo, mun puhelimelle voi tulla jokin viranomaisen tuottama Suomi.fi tai joku muu tällanen palvelu, jota käytetään. Et näis on hyvä pohja, et se perusluottamus ei oo se ongelma. Ehkä jossain tapauksissa se, et osataanko käyttää tai mikä on ikärakenne. Mut sekin on tavallaan kuitenkin näissä oloissa näkynyt, et yllättävän hyvin pystytään tekee sitä. Tai sitä et pystytään luottaa siihen et viranomainen toimii oikein, et meillä on oikeenlaisia palveluja ja et mun tietoja ei luovuteta jonnekin muualle, eikä vakoilla. Ja siihen on hyvä rakentaa. On näitä tiettyjä tekoja. Meillä ei näitä isompia kupruja ole tapahtunut. Meillä on hyvin tarkkaa se. Me mennään täs eurooppalaises valtavirras GDBR:n ja muiden kanssa. He ehkä sitoo viranomaista vielä enemmän kun muit toimijoita. Et mitä tietoo voidaan minnekin luovuttaa. Siitä on pidettävä kiinni. Mut sit toinen asia on ihan puhtaasti tää puhe. Et millä tasolla me puhutaan. Et jos me tuodaan sellainen, anteeksi sanavalintani, amerikkalainen kulttuuri missä voidaan vaan ruveta myllyttämään, kun vaalit on varastettu ja sitä ja tätä tänne ympäristöön. Ja sit ihmiset alkaa uskomaan siihen niin sit siitä alkaa tulla todellisuutta. Että pitäs niin kun vaan puhua asioista järkevästi ja käydä sitä keskustelua mut sit kuitenkin pitäytyä niis faktois, et mitkä asiat on hyvin ja millä tavalla mennään. Turhaa vastakkainasettelua ja tyhjänpuhetta. Sitä pitäs ottaa pois. Ja ainakaan meidän toimesta ei lähettäisi. Hyvin tärkeä asia on se, että pidetään se tietty asiallisuus ja faktoihin perustuva diskurssi. Ja sit oikeesti toimitaan sen mukaan. Ettei tule esille mitään kupruja. Pystytään sitten olee sen sanan mittainen.
Puhuja 2 [00:26:47]: Digimaailmasta on tullut entistä vaarallisempi paikka. Oot siitä aiemmin jo vähän, aikasemmin sitä sivuuttiinkin. Meitä vastaan hyökätään koko ajan entisen tapojen ohella entistä kehittyneemmillä keinoilla. Toimitko itse oppiesi mukaisesti? Mitkä ovat kolme vinkkiäsi turvalliseen digitoimintaan verkossa?
Puhuja 3 [00:27:11]: No kyllä ensimmäisenä vois sanoa, et mieti ennen kuin toimit. Jopa silloin kun on kiire. Jos joku palvelu haluu sulta tietoja nii älä klikkaa ok ihan heti. Ja sit tää et jos joku tarjous on liian hyvä ollakseen totta niin se saattaa olla liian hyvä ollakseen totta. Et tällainen miettiminen. Harkinta on hyvä olla mukana. Toisena, et pidä ohjelmat päivitettynä ja ajantasalla. Kuitenkin se laite ja se ohjelmisto, siellä voi olla joku haavoittuvuus mikä ollaan nähty. Niin päivityksillä yleensä niitä voi sitten ainakin minimoida niitä ongelmia. Se on ehkä sellainen toinen pointti. Sitten kolmas sopii meille virkamiehille ja ammattilaisille, et kannattaa harjoitella. Pelaa vaikka sitä tietoturvapeliä. Harjoittele näitä tilanteita mitä voi olla. Hoxhunt on yksilötasolla meillä käytössä ja se on niin kun hyvä ehkä lisäämään sellaista tervettä paranoiaa niin sanotusti. Sit toisaalta tällaiset organisaatiotason harjoitukset, joissa käydään läpi missä ne organisaation kyvykkyys on erilaisis tilanteissa. Se on sellainen keskeinen. Et jos ja kun jotain tapahtuu niin on sitten toimijat. Siinä on ehkä ne meikäläisen kolme vinkkiä. Joiden mukaan ihan itekin elelen.
Puhuja 1 [00:29:05]: Tosi hyvii vinkkejä Vesa. Mehän ollaan kohta Kimmon kanssa kaks vuotta pyöritetty tätä podcasti sarjaa ja sä oot oikein innovatiivinen. Sulla on uusia vinkkejä selkeesti. Innovatiivisuudestahan on paljon etua meille kaikille työyhteisössä, et kiitos näistä loistavista ideoista ja kiitos tästä haastattelusta kovasti. Oikein mukavaa kevään jatkoa.
Puhuja 3 [00:29:28]: Kiitos paljon ja kiitos samoin.
Puhuja 2 [00:29:31]: Kiitos.
[äänite päättyy]