Digiturvakompassi-podcast

#digiturvakompassin vieraana työelämäprofessori Jarno Limnell

Episode Summary

Mikä on digitaalisen turvallisuuden merkitys, kun koronapandemia pitää otteessaan, kysyy #digiturvakompassi. Vieraana on Aalto-ylipiston työelämäprofessori Jarno Limnell. Limnell toteaa, että koronaviruksen takia viime viikkoina yhteiskunnassa on jouduttu ottamaan melkoisia digiloikkia eteenpäin. "Voi sanoa, että digitaalisen toimintaympäristön turvallisuusasiat ovat nyt ajankohtaisempia ja tärkeämpiä kuin koskaan aikaisemmin ja nyt tietyllä tavalla päästään testaamaan koko yhteiskunnan - niin organisaatioiden, yritysten sekä yksittäisten ihmisten - digiturvallisuuden tasoa" , Limnell sanoo. Koronaviruksen takia #digiturvakompassin tämä jakso on poikkeuksellisesti tehty etäyhteyksien varassa. (Jakso on äänitetty 30.3.2020.)

Episode Transcription

Digiturvakompassin vieraana turvallisuusvaikuttaja, työelämäprofessori Jarno Lim-nell

Hei! Olen Tuija Kuusisto. Toimin valtiovarainministeriössä tietohallintoneuvoksena.

Ja minä olen Kimmo Rousku. Toimin Digi- ja väestötietovirastossa eli DVV:ssä VAHTI-pääsihteerinä.

Tuija Kuusisto:

Kimmon kanssa me molemmat tahdomme edistää julkisen hallinnon digiturvallisuutta ja sitä kautta luottamusta yhteiskunnassa ja Suomen kilpailukykyä.

Tässä Digiturvakompassi-sarjassa tapaamme julkisessa hallinnossa vaikuttavia henkilöitä.

Mitä on turvallisuus digimaailmassa? Mihin suuntaan digiturvaa pitäisi kehittää? Tässä joitakin ky-symyksiä yhdessä pohdittaviksi.

Kimmo Rousku:

Ai, siis mikä ihmeen digiturva? Digitaalisen turvallisuuden avulla huolehditaan riskienhallinnasta sekä toiminnan jatkuvuudesta, tietoturvasta ja tietosuojasta sekä edistetään kyberturvallisuutta. Digiturva huolehtii meidän kaikkien tarvitsemien digipalvelujen toimivuudesta ja isona kokonai-suutena myös koko Suomen kyvystä selvitä erilaisista digimaailman häiriöstä ja hyökkäyksistä.

Tuija Kuusisto:

Tänään meillä on erikoisteemana digiturva pandemian aikana. Vieraamme on työelämäprofessori Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta.

Hyvää iltapäivää, Jarno ja tervetuloa podcastiimme!

Jarno Limnéll:

Kiitos paljon kutsusta, Tuija ja Kimmo! Ja hyvää iltapäivää!

[Musiikkia]

Tuija Kuusisto:

Jarno, olet keskeinen turvallisuusvaikuttaja Suomessa ja myös kansainvälisesti. Mitkä asiat digi-maailman turvallisuudessa korostuvat näin koronaviruspandemian aikana?

Jarno Limnéll:

Tämä on erittäin hyvä ja ajankohtainen kysymys. Nostaisin kaksi asiaa esille.

Ensinnäkin, kun nyt puhutaan koronapandemiasta, niin samanaikaisesti me puhumme informaa-tiopandemiasta eli infoepidemiasta. Tarkoittaa siis sitä, että tällä hetkellä on hyvin paljon ko-ronavirukseen, epidemiaan liittyvää tietoa tarjolla. Ihmisten tiedonjano on hyvin merkittävä, kun haetaan uusia ohjeita. Halutaan seurata tilannetta.

Ja tähän infoepidemiaan, niin siihen liittyy paljon myöskin virheellistä tietoa. Ja tämän informaa-tiotulvan keskellä nyt oleminen, oikean tiedon löytäminen. Se, että ei välitä valeuutisia. Ja kykenee ikään kuin muodostamaan - itse kukin meistä - oikeanlaisen tilannekuvan. Niin, kyllä tämä, niin kuin medialukutaito ja oikeiden lähteiden löytäminen ja sen mukaisesti toimiminen, niin se on nyt tässä hetkessä kyllä hyvin keskeistä.

No, toinen asia liittyy hyvin vahvasti myös tähän, nimenomaan digitaaliseen turvallisuuteen. Jos nyt katsotaan viimeistä paria viikkoa, vaikka meillä täällä Suomessa, niin kyllähän me olemme otta-neet melkoisia digiloikkia eteenpäin, nyt oikeastaan pakon sanelemana. Yhä useampi meistä tekee etätöitä. Yhä enemmän pidetään yhteyttä eri tavoin ystäviin ja muihin ihmisiin nimenomaan digi-taalisilla välineillä.

Ja yksi asia tietysti: tämän tiedon hakeminen. Ja tällöin voi kyllä sanoa, että digitaalisen toimin-taympäristön turvallisuusasiat ovat nyt ajankohtaisia ja tärkeämpiä kuin koskaan aikaisemmin. Ja nyt oikeastaan päästään tietyllä tavalla testaamaan koko yhteiskunnan, meidän organisaatioiden ja myöskin yritysten sekä yksittäisten ihmisten digiturvallisuuden tasoa. Ja toisaalta tämä on nyt ehkä se viimeinen hetki laittaa sitten ne perusasiat kuntoon.

Tuija Kuusisto:

Mitäs jos mennään tähän sun ensimmäiseen aiheeseen eli tähän, niin kuin tavallaan valheelliseen tietoon. Niin mitä tietolähteitä itse pidät luotettavina?

Jarno Limnéll:

No, kyllä minä luotan hyvin vahvasti meidän viranomaisten viestintään. Suomessa on onneksi - meille se on tietyllä tapaa itsestäänselvyys - mutta se ei ole itsestään selvä asia ollenkaan kaikissa yhteiskunnissa, että viranomaisiin voi luottaa. Ja täytyy sanoa, että olen kyllä ollut tyytyväinen sii-hen, miten meidän viranomaiset ovat aktiivisesti tiedottaneet, kertoneet toimintaohjeita. Ja sitten myöskin kertoneet sen rehellisesti - mikä minun mielestäni lisää luottamusta - että mitä aina ei tie-detä. Ja mitä asiaa ollaan tällä hetkellä selvittämässä ja kerrotaan sitten myöhemmin. Eli kyllä vi-ranomaislähteet on yksi keskeinen asia ja lähde, mitä minä seuraan. Tietysti oman kotikaupunkini verkkosivuja, niiden tiedottamista seuraan.

Ja kyllä nämä ovat niitä aikoja, jolloin laadukkaan tiedonvälityksen - eli puhun nyt nimenomainen mediasta, journalismista - niin, arvo on hyvinkin korkea. Niin kyllä silloin esimerkiksi Yleisradio ja muut luotettavat medialähteet ovat niitä, joita itsekin tässä vahvasti seuraan.

Kimmo Rousku:

Nostit esille tämän digiloikan, ja me ollaan nyt niin Suomessa kuin globaalisti muutamassa viikossa otettu käyttöön uudenlaisia palveluita. Toisaalta olemassa olevien palveluiden saavutettavuuden johdosta – tai sanotaan enemmänkin saatavuuden johdosta - jouduttu varmaan tekemään myös poikkeamia kenties normaaliohjeisiin. Minkälaisena uhkana, toisaalta pakollisena mahdollisuutena tietysti näet tämän tyyppiset asiat organisaation näkökulmasta? Tai sitten miten loppukäyttäjän pitäisi tämmöiset asiat pystyä ottamaan huomioon?

Jarno Limnéll:

Niin, tuo on hyvä asia, Kimmo, että nostat tuon esille. Koska on aika nopeasti - niin kuin itsekin to-tesit... Tässä on jouduttu eri organisaatioissa ja yrityksissä nyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen.

Ja kyllä, sellaista viestiä ja omaankin korvaan on kantautunut, että on jouduttu, ainakin joissain paikoissa, oikaisemaan näistä turvallisuuskäytännöistä. Niitä ei välttämättä ole valmisteltu riittä-västi. Tai ei ole ollut riittävät ohjeistukset. Ja silloin esimerkiksi kaksivaiheinen tunnistus on jätetty nyt toteuttamatta. Ja totta kai, jos tällä tavalla toimitaan, niin se luo myöskin uusia uhkia ja uusia riskitekijöitä organisaatiolle ja yrityksille.

Mutta tämä on tietysti semmoinen asia, niin kuin Kimmo sinäkin olet monta kertaa sanonut, että riskienhallinta täällä digiturvallisuudessa, se on jatkuvaa toimintaa. Ja on jatkuvasti kyettävä arvioi-maan yhtä lailla henkilöstön toimintatapoja, uhka- ja riskiympäristöä, sen kehittymistä. Ja yli-päänsä millä tavalla ohjeistuksia ja oikeita toimintatapoja kehitetään. Ja sekä nyt tämän poikkeus-tilan aikana on syytä riskienhallintaa kehittää entisestään. Kehittää viestintää, kehittää toimintaoh-jeita.

Mutta sitten viimeistään, kun tästä palaudutaan jossain vaiheessa normaalimpaan tilaan, niin kyllä minä sanoisin, että siinä vaiheessa kannattaa eri organisaatiossa tehdä sitten perusteellisempi, ikään kuin riskienhallintatarkastus. Että jos on jouduttu jossain oikaisemaan, viimeistään siinä vai-heessa laitetaan asiat sitten kuntoon.

Tuija Kuusisto:

Mitäs nyt kaikille meille, jotka ollaan tänne Suomi.fi -viesteihin kirjauduttu, niin verottajalta tulikin viime viikolla viestiä. Ja Omaverosta löytyy jo viime vuoden verotusehdotus, jonka sai jo viikonlop-puna itse asiassa korjata. Mutta mites nyt, jos kerran tällaisia ohituksia mahdollisesti tapahtuu niin... niin, onko nyt viranomaisten digipalvelut turvallisia? Ja pitäisikö tässä olla huolissaan niin kuin omien tietojen turvallisuudesta?

Jarno Limnéll:

Kyllä minä, Tuija, viittaan nyt aika paljon siihen mihin aikaisemminkin. Eli kyllä minun mielestäni meidän pitää pystyä Suomessa luottamaan viranomaisten toimintaan. Ja myös viranomaisten tuot-tamiin sähköisiin ja digitaalisiin palveluihin. Ja uskallan kyllä sen omalla, varsin pitkäaikaisella koke-muksella sanoa, että kyllä meillä viranomaiset ovat huolehtineet myöskin siitä, että turvallisuus on ominaispiirre, joka on erilaisiin digitaalisiin palveluihin sisään rakennettu. Ja siitä huolehditaan.

Mutta toisaalta tietysti täytyy muistaa se, että nyt varsinkin näinä aikoina, kun eletään hyvin vah-vasti täällä digitaalisessa maailmassa. Niin voi olla välillä myöskin ongelmia siinä, että erilaiset käyttäjämäärät, erilaiset tiedonsiirtoyhteydet niin... Nyt on kapasiteetilla niin sanotusti kysyntää.

Ja toisaalta, oli mikä järjestelmä tai mikä palvelu missä organisaatiossa tai yrityksessä tahansa, niin ei ole olemassa sitä sadan prosentin turvallisuutta. Aina vähän aina ajoittain tulee syystä tai toi-sesta jonkinlaisia häiriö- tai ongelmatilanteita. Ja minun mielestä sekin pitää hyväksyä. Kyllä se kes-keinen asia tässä on aina sen luottamuksen ylläpitämiseksi se, että myöskin niistä mahdollisista ongelmista ja häiriöistä, niin, niistä tiedotetaan ja kerrotaan avoimesti.

Kimmo Rousku:

Nostit tuossa aikaisemminkin esille - ehkä voisi sanoa klassisesti - että niin kuin henkilöstö, kansa-laiset on tässä tietysti keskiössä. Niin palveluiden käyttäjinä mutta toisaalta myös uudella tavalla erilaisten palveluiden tuottajina sieltä kotoa ja erilaisista etätyöskentely-ympäristöistä. Onko sulla antaa jotain hyviä konkreettisia vinkkejä nyt sitten niille, jotka etänä tätä väkisinkin kuuntelevat?

Että miten siitä omasta turvallisuudesta tai sen oman työskentely-ympäristön turvallisuudesta voisi jollain tavalla vähän... tsekata ja katsoa, kiinnittää joihinkin asioihin huomiota? Tai mihin itse kiinnität huomiota?

Jarno Limnéll:

Tietyllä tavalla, Kimmo, niin ei ne perusasiat, joista on Suomessakin puhuttu ja tiedotettu jo vuosi-kausia, niin ei ne ole mihinkään muuttuneet. Ne pätee ihan yhtä lailla tähän koronatilanteeseen. Ehkä voisi sanoa, että kun monesti sanotaan, että verkkomaailmassa tai digimaailmassa pitää olla tarkkana. Miettiä sitä, mitä klikkaa. Ei hairahtua väärille sivuille kaiken kiireen ja ajoittain työstres-sin keskellä. Niin, jos näin omakohtaisestikin sanon, kun etätöitä teen ja muukin perhe on täällä kotona. Niin täytyy sanoa, että erityistä huomiota joutuu nyt myöskin kiinnittämään siihen, kun paljon ympärillä tapahtuu – ikään kuin tämmöisiä rauhattomia tekijöitä siihen omaan työarkeen – että siellä verkkomaailmassa turvallisesti ja turvallisesti klikaten toimii.

Ja sitten toisaalta nämä, nämä ihan perusajatukset ja perusohjeistukset, joista on puhuttu pitkään: varmuuskopiot, turvalliset etäyhteydet, palomuurit, virusturvaohjelmistot, erilaiset muut ratkai-sut, mitä tässä tarvitaan. Ja myöskin, mitä työnantaja vaatii. Niin niiden, ikään kuin arvo on nyt vie-läkin suurempi, kun ollaan nimenomaan työskentelemässä, toimimassa yhä vahvemmin täällä digi-taalisessa ympäristössä.

Tuija Kuusisto:

No miten... mainitsit myös luottamuksen, Jarno, tässä. Ja luottamukseenhan meidän yhteiskun-nassa toiminta perustuu. Mutta miten, Jarno, miten itse näet, että mitä sinusta on luottamus?

Jarno Limnéll:

No, tuo on hyvä, että tuo nousee esille. Koska luottamuksesta - ja toki hyvä niin - puhutaan tänä päivänä paljon. Ja ehkä voisin nyt sanoa, että näin koronan aikana, niin kyllä tässä myöskin vähän niin kuin vähän testataan ja mitataan tämän suomalaisen yhteiskunnan luottamusta ja siihen liitty-viä toimenpiteitä. Ja jos toisaalta tätä luottamusta ei sen paremmin avaa, niin sitten siitä helposti tämmöinen tyhjyyttään kaikuva käsite.

Sen takia on minun mielestäni hyvin tärkeää, että luottamuksesta on pystyttävä puhumaan myös turvallisuuden näkökulmasta mahdollisimman käytännönläheisesti. Minulle itselleni luottamus nä-kyy ikään kuin tämmöisenä näkymättömänä liimana, joka ilmenee joka hetki niin meidän suoma-laisten arkipäivässä kuin yhteiskunnassa. Turvall... luottamusta, siis tätä näkymätöntä liimaa löytyy perhe-elämästä, työpaikoilta, yhteiskunnasta, politiikassa.

Ja toki luottamusta voidaan myöskin käyttää sekä oikein että väärin. Ja minä oikeastaan määritte-len luottamuksen niin, että se on ymmärretty kyvyksi ja tahdoksi toimia yhdessä. Ja siis - se on ajatteluja ja tekoja. Ja ikään kuin toimia tavalla, joka ei tuota pettymystä toisissa ihmisissä, toisissa toimijoissa. Eli se on toisaalta myös epävarmuuden sietämistä ja pyrkimystä hyvään. Ja se on mi-nun mielestä myös luottamuksesta puhuttaessa tärkeää ymmärtää, että luottamus ja luottamusta herättävä toimiminen, niin se on myös päätöksenalainen asia. Me voimme siis jokainen tehdä pää-töksen, että me haluamme toimia ja ajatella myös luottamusta herättävästi ja vahventavasti. Eli siinä mielessä voisin sanoa jokaiselle, että lyhin tie luottamukseen on käyttäytyä luotettavasti. Ja käyttäytyä ja olla nimenomaan luottamuksen arvoinen.

Kimmo Rousku:

No, mites sitten, jos tätä luottamusta, niinku, miettii aikajänteellä? Niin, että me puhutaan var-maan jatkossa ajasta ennen tätä koronapandemiaa. Nyt on tavallaan tää tilanne päällä, kriisi päällä. Nyt tavallaan jokainen organisaatio pyrkii huolehtimaan siitä omasta toiminnastaan, omasta luottamuksestaan. Ja toisaalta: jossain vaiheessa - me olemme kaikki optimisteja, tulevai-suuteen positiivisesti katsovia henkilöitä - niin tiedetään, että kyllähän tääkin aika vähän jossain vaiheessa jää taaksepäin. Ja aletaan sitten rakentaa sitä seuraavaa, tämän pandemian jälkeistä ai-kaa. Niin, mitä on mielestäsi niitä asioita, joita pitäisi nyt sitten tavallaan tällä hetkellä tämän toi-minnan turvaamisessa - ja toisaalta sitten kun se tilanne on takana - arvioida, miettiä, kehittää, op-pia tästä tämänhetkisestä tilanteesta?

Jarno Limnéll:

Niin, se avainasia on minun mielestä, Kimmo, tuo minkä itsekin mainitsit. Eli oppiminen. Se, että kun puhumme turvallisuudesta, turvallisuuden vahvistamisessa, luottamuksesta, luottamuksen vahvistamisesta. Niin tämähän on jatkuvaa oppimista. Luonnollisesti jo sen takia, että meidän toi-mintaympäristö, teknologian kehitys, erilaiset turvallisuusuhkat ja riskit - ja niin edespäin - mene-vät koko ajan eteenpäin. Eli tämä ei ole mikään staattinen tilanne. Ja sen takia nyt, ehkä jo tässä vaiheessa, voi sanoa, mitenkään sormia tai sormea osoittamatta kriittisesti mihinkään suuntaan: niin, se on tärkeää, että sekä suomalaisessa yhteiskunnassa, eri organisaatiossa ja yrityksistä sitten tämän koronan jälkeen tehdään mahdollisimman rehellinen arvio siitä, että missä onnistuttiin, missä ei onnistuttu. Mitkä asiat pääsivät yllättämään? Missä meillä on parannettavaa? Koska tä-mänkaltaiset koronatilanteet tai sitten ehkä vähän pienemmätkin kriisi- ja poikkeustilanteet, eivät ne tule tähän koronaan päättymään. Ja sen takia on kyllä hyvin tärkeää, että osataan myöskin ot-taa oppia ja sen mukaisesti kehittää toimintaa sitten siihen seuraamaan poikkeustilanteeseen.

Tuija Kuusisto:

Joo, tämähän on todella hyvin todettu, että tämä kriisihän on myös mahdollisuus oppia seuraavia kriisejä varten. Turvallisuuskin usein nähdään tämmöisenä... rajoituksina ja vaatimuksia asettavana asiana, estetään asioita. Toisaalta nyt tässä pandemiassahan turvallisuus - voidaan ajatella, että se mahdollistaa sen, että meillä sitten olemassa tämä pandemian jälkeinenkin aika. Mutta miten voisi ajatella, että digiturvallisuus voisi myös toimia mahdollistajana ehkä tässä nykytilanteessa ja jat-kossakin?

Jarno Limnéll:

Oikeastaan sanoisin, Tuija, tuohon, että tuo on tietyllä tavalla semmoisen asenteen ja mindsetin muuttaminen. Totta kai me kaikki kolme ollaan työskennelty tämän digiturvallisuuden parissa jo pitkään. Ja ehkä voisin sanoa, että kun lukee tähän liittyviä uutisointeja ja katsoo tähän liittyviä esi-tyksiä, niin pääsääntöisesti digiturvallisuuden sijasta sehän on digiturvattomuusuutisointia ja -kes-kustelua. Ja nyt ei toki pidä ymmärtää väärin. Uhkat ja riskit pitää tiedostaa. Niihin pitää varautua. Pitää ymmärtää riskin arvo. Mutta samanaikaisesti kyllä minä näen lähtökohtaisesti, että turvalli-suus ei ole mikään pahan ilman lintu -asia: pelkkiä uhkia ja riskejä. Se on hyvin positiivinen asia.

Ja ihan niin kuin, Tuija, sanoit itsekin, niin nyt tässä koronan aikana... Se, että meillä on turvalliset verkkoyhteydet, meillä on turvalliset ja luottamusta herättävät yhteiskunnalliset digipalvelut ja monet, monet muut digitaaliset ratkaisut. Niin, sehän mahdollistaa näiden palveluiden yhteyksien ja eri asioiden tekemisen. Eli tässä mielessä minun mielestä turvallisuus pitää nyt digitalisaation ja

teknologian kehittymisen aikana - niin, kyllä - se pitää nähdä nämä välttämättömyytenä, sisäänra-kennettuna asiana. Mutta ennen kaikkea se pitää nähdä mahdollistajana tässä kehityksessä. Ja sil-loin me voidaan näistä hyödyistä nauttia.

Kimmo Rousku:

No, entäs sitten se, että jos niin kuin miettii: meillä on nyt takana vasta muutama viikko tämän tyyppistä aikakautta. Ja edessä on varmaan viikkoja, ellei jopa kuukausi tai kuukausia. Itse uskon ja luotan siihen, että meillä tavallaan tietoliikenneverkot ja palvelun tarjoajat ja digipalvelut kyllä saa-daan pidettyä hyvin kasassa. No, entä sitten - palataan jälleen kerran meihin, ihmisiin - mites mei-dän tämmöinen kriisinsietokyky ja resilienssi? Miten se pitäisi ottaa huomioon ja onko sulla siihen jotain vinkkejä?

Jarno Limnéll:

Tuo on, Kimmo, oikeastaan se asia, mitä nyt suoraan sanoen itsekin tässä eniten yhteiskunnalli-sesti pohdin ja seuraan. Ja voin sanoa, että ei ole olemassa tähän nyt valmista tulevaisuutta enna-koivaa ratkaisua. Että jos me ajatellaan, että tämä koko koronatapaus aikanaan määritellään mara-tonjuoksuksi eli varsin pitkän aikavälin toiminnaksi. Niin kyllä tässä nyt ehkä tämän päivän arvion mukaan mennään jossain siellä 5-10 kilometrin kohdalla. Ja nyt se kysymys kyllä kuuluu isosti, että: mikä on yksilön ja koko yhteiskunnan henkinen resilienssi? Sitten, kun aletaan maratonjuoksussa siihen tuttuun kolmenkymmenen kilometrin päälle. Kun tulee ne vaikeimmat kilometrit ja alkaa jo ahdistamaan ja kropassa tuntumaan ja hengitystä on vaikea normaalisti tehdä. Niin, mikä on se henkinen sietokyky siinä vaiheessa? Ja tää on varmasti asia, mitä kannattaakin nyt seurata. Ja jos nyt minä mietin ihan vaikka omaa itseäni, niin, kyllä tässä niinkun omasta hyvinvoinnista, ihan fyy-sisestä kunnosta, ajoittaisista ulkoilusta, perheen kanssa metsäretkien tekemisestä, päivittäisistä rutiineista kiinni pitäminen, vaikka nyt etätöissä ollaankin.

Tai esimerkiksi se, että vaikka tiedonjano on itsellänikin kova, niin aina välillä myöskin malttaa ir-taantua siitä uutisvirrasta ja sosiaalisesta mediasta. Niin mä kyllä uskon, että nämä on sellaisia kes-keisiä asioita, jotta niin yksilön kuin yhteiskunnankin henkinen resilienssi tässä ja tämä sietokyky nimenomaan säilyy, kun tätä maratonia eteenpäin nyt tullaan tässä yhdessä juoksemaan. Ja var-masti myös se, mikä on nyt julkisuudessa ollutkin ihan hyvin esillä, että ei jätetä ketään yksin. Että kyllä semmoinen joukko tsemppaamiseen ja myöskin toivon herättämiseen ja tulevaisuuden uskon ylläpitäminen, niin kyllä se varmasti korostuu, kun tässä muutama viikko eteenpäin mennään.

Tuija Kuusisto:

Kiitos, eli mehän ollaan suomalaiset tällaista metsäkansaa, niin metsässä, muun muassa, voi kaikki rauhoittua. Ja yhdessä sitten sen oman perheen tai läheisten kanssa turvallisesti. Kiitos kovasti tästä haastattelusta! Ja toivomme meille kaikille tietenkin nyt turvallisia päiviä ja viikkoja tästä eteenpäin. Kiitos kovasti, Jarno Limnell!

Jarno Limnéll:

Kiitos, Tuija ja Kimmo!

Kimmo Rousku:

Joo, kiitos Jarno! Ja tosiaan, vielä kaikille: pysytään terveinä ja noudatetaan ohjeita! Eikä mennä niihin digitaalisen maailman huijauksiin, joita meitä vastaan nyt uudella tavalla kohdistetaan. Pysy-tään myös siellä turvassa.